Pienen pienet jutut
on usein niitä isoimpia.
Niitä, jotka tekevät päivästä
merkittävän,
muistettavan ja mieleenpainuvan.
Arjen oikeita kultahetkiä on löytää ittensä likan kanssa hytisemässä kylmästä, puistossa kaukana kaikesta. Seuraavan bussin lähtöön on aikaa vajaa tunti. Hyvin aikaa odotella vaatteet märkinä.
Mikä ihana ulkoiluilma ajattelin vielä aamulla.
Ja lisää sataa - tottakai.
Vedän neidin märempiä sormikkaita käsiin vaihtokaupaks omista kuivemmista. Ja siellä me sitten kökötellään sateessa, vailla kiirettä - jäässä. Likka vuorattuna rattaisiin mun villapaidalla ja kaulahuivilla, niin että vaan silmät näkyy. Ajan tappamiseksi koitan keksiä omia lauluja siitä miten odotellaan bussia sateessa ja hyppiä hassusti, hölmösti ilmeillen.
Ja kohta molempia naurattaa - ihan ylikaiken.
Kylmässä sateessa seisoskellen ja nauraen - aidommin kun ehkä aikoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti