Lokakuu

Lokakuu on tänä vuonna kovin erilainen.

Viimeiset viikot töissä

ja äitiysloman alku.

Tuntuu hullulta hypätä pois kaikesta hektisyydestä,

ja pystyä ottamaan aikaa itselle, 

antamaan aikaa muille

- ja erityisesti aikaa uudelle.

Kuukausi vaihtui seuraavaan ihanissa, ikimuistoisissa tunnelmissa. 

Viettäen viikonlopun Tallinnassa meidän perheen tyttöjen kesken. Kauneushoitoja, hyvää ruokaa, kävelyä pitkin kaupunkia ja rauhoittumista. Illallista ulkona, pimenevässä illassa lämpövalojen loisteessa. Tällaisia hetkiä yhdessä osaa arvostaa mielettömän paljon, ehkä juuri siksi, etteivät ne ole arkisia itsestäänselvyyksiä. 

Vaikkakin me taidetaan olla aika perhekeskeisiä ihmisiä ja pidetään paljon yhteyttä sekä koitetaan nähdä mahdollisimman usein kaikki yhdessä, ollaan jo yhdeksän vuotta asuttu kaukana toisistamme. Mikä on tosi harmi.

Ja usein mietinkin, kuinka ihanaa olisi asua lähempänä omaa perhettä. Turvaverkkoa ja ihmisiä, jotka ovat aina siinä, valmiina ottamaan vastaan vaikka mitä tapahtuisi, kannustamassa ja tukemassa. Käydä kahvilla työpäivän jälkeen, vaihtaa kuulumisia ja vain olla tai toisaalta saada apua arjessa joskus, kun sitä tarvitsee. 

Lokakuussa aionkin tietoisesti antaa aikaa läheisille. Viettää monta unohtumatonta pimenevää iltaa ystävien ja perheen ympäröimänä. Nauttia sohvan nurkasta, hyvistä kirjoista ja kynttilänvalosta sekä pienestä lämmittäjästä kainalossa. Kiireettömästä ajasta ja rauhasta - hetken ennen uutta.