maanantai 29. elokuuta 2016

29. Raskausviikko

29. Raskausviikko ja olo on todella raskaana oleva. 

Kuinka mulla onkaan ikävä omaa kroppaa,
vaikka uuden elämän alku oliskin kuinka ihmeellistä. 


Tällä viikolla;

- Mahan jättimäistä kasvua. Eikä loppua näy hetkeen. Muistan varmaan liian hyvin edellisen kerran loppuajan tukalan olon ja odottamisen. Odottamisen, joka tuntui loputtomalta.

- Painonnousun taivastelua neuvolassa. Vatsa kasvaa yli käyrien. Toiseen sokerirasitukseen meno edessä. 

- Vauvanvaatteiden pesua. Ei sitä edes muista miten pieninä ne syntyy. Kuinka pikkuruisia vaatteita! Kohta kotona vauvan tuoksu. Samalla en malta odottaa ja toisaalta taas, kaikki on just nyt niin tuttua.



- Kolmen ja puolenvuoden aikainen kainalossanukkuja siirtyi omaan sänkyyn. En olis uskonut sujuvan niin helposti. Tai toisaalta, kauan odotettu pikkuruinen kerrossänky auttoi varmaan asiaa. Tosin, en mä kovin kauaksi raaskinut vielä mennä. Ihan alasänkyyn asti. Naurattaa ajatus siitä, että kohta kaikki kolme nukutaan siinä kerrossängyssä. Isosisko ylhäällä ja minä ja pieni alhaalla ängettynä.

- Ystäviä ja pitkiä puheluita. Hyvää ruokaa ja uusia kokemuksia. Naurua ja jaettuja hetkiä. Inspiroivia keskusteluja. Maailman ihmettelyä yhdessä.

- Onnellinen balettitunneilla kävijä. Neidillä alkoi syksyn baletti. Mikä ilo ja onni oli vetää balettipuku päälle ja päästä tanssimaan. En tiedä kumpi oli enempi innoissaan - pieni baletista vai mä siitä riemusta, joka kesti koko päivän ja pitkälle seuraavaan. 



- Ylpeä äiti. En voi lakata ihmettelemästä, kuinka ihmeellisen tytön oon saanut. Niin reippaan pienen.  Kiltin ja omatoimisen. Tytön, joka näkee elämän ihmeellisenä ja suhtautuu kaikkeen niin luottavaisesti ja iloisesti. Miten paljon voikaan rakastaa. Se on huimaa. 

- Valmistautumista tulevaan. Jännittää, paljon. Vaikka kaiken pitäisi olla tuttua, tuntuu että kaikki on nyt niin erilaista ja uutta.  Olla äiti kahdelle. Mikä niin outo ja silti niin ihana ajatus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti