Lokakuun viimeinen viikonloppu.
Hurjaa, että hetki sitten liian nopesti kulkenut aika
on nyt hidastanut kulkuaan.
Johtuukohan se osaltaan siitä,
että kaikki on muuttunut niin paljon.
Silti pysyen niin samana,
maailman isossa mittakaavassa.
Arki ja uudet rutiinit alkavat löytää oman paikkansa hiljalleen.
Yksinäisyys ei tunnu niin suunnattomalta, kun yhden aikuisen läsnäolon onkin korvannut aika ja yhteydenpito monien muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Tuntuu oudolta viettää päiviä rauhassa, istuen kahvilla keskustassa ystävien seurassa, ulkoillen ja pitäen huolta itsestään ja jaksamisestaan, keskittyen neitiin ja yhdessäoloon.
Tekee hyvää huomata, ettei omaa pahaa oloaan voi kaataa muiden päälle; vastuulle, syyksi tai harteille. Kun itsellä on työkalut, avaimet ja mahdollisuudet kaikkeen oman elämän suhteen, on ne vain otettava käyttöön pelkäämättä.
Jos haluaa olla onnellinen,
on alettava tekemään asioita, jotka lisäävät hyvää oloa.
Jos haluaa oppia uutta,
on otettava rohkeita askelia uusia asioita kohti.
Kun haluaa kasvaa ja kehittyä,
on kai vietettävä hetki aikaa epämukavuusalueella.
Jos haluaa nauttia elämästä,
on vain keskityttävä hyvään.
Ihanaa lauantaita. Me lähdetään neidin kanssa nauttimaan ulkoilmasta, löytämään uusia leikkipuistoja, viettämään halloweenia ystävien kanssa ja fiilistelemään tätä päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti