Kun ulkona on harmaata,
on onni, että kahvi on kuumaa
ja pöytä täynnä energiaa.
Onpa outoa olla irti normaalista työt-tarha-koti -oravanpyörästä. Täysin poissa kaikesta kiireestä ja säpinästä ympärillä. En tiedä vielä sopiiko tää mulle, mutta aika aikansa kutakin.. Kello on puolenpäivän ja me vasta heräillään, nautiskellaan pitkää aamiaista ja höpötellään hölmöjä. Kuulemma kahvipusut on kamalia, joka aamu. Maanantait kuuluu meillä vielä viikonloppuun; neiti viettää ne mun kanssa kotona ja vasta tiistaina starttaa tarha viikko - tosin sekin lyhennetyllä päivällä.
Huomaa, että loppuraskaus verottaa osansa jaksamisesta. Pitää vain koittaa malttaa kuunnella itseään ja kroppaansa. Koittaa kävellä, ulkoilla ja joogata sen mukaan mitä pystyy. Antaa aikaa lepäämiselle ja koittaa syödä ruokaa, joka tukee jaksamista antaen lisää energiaa. Eilinen monen kilon mustikkalähetys pakkaseen tulikin enemmän kuin paikalleen!
Taas edessä viikko täynnä mahdollisuuksia, kunhan ne huomaa. Mulla on sellainen tunne, että tästä viikosta on tultava hyvä. Ja kuulemma on niin, että se mihin keskittää ajatuksensa, lisääntyy :)
Ihanaa maanantain alkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti