Päiviä jotka ovat mitä ovat ja ne pitää ottaa vastaan sellaisina kuin ne tulevat.
Tänään oli sellainen päivä.
Ahdistaa jatkuva kiire ja se ettei muka ole aikaa.
Kun on sata asiaa hoidettavana ja toivoisi että saisi jostakin ajan keskittyä rauhassa edes yhteen niistä.
Tytön sokerit ovat olleet kaikkea kolmen ja kuudentoista väliltä.
Korvatulehdus.
Nämä hetket turhauttavat suunnattomasti;
Kun mikään mitä itse teet tai et tee ei vaikuta.
Kun arvot eivät hyvästä ja tarkasta hoidosta huolimatta pysy kurissa.
Kun kaikkea ei vain pysty hallitsemaan vaikka kuinka haluaisi.
Olisikin kyse musta itsestäni, omasta hoidostani, omista arvoistani ja omasta olostani.
Mutta tuosta pienestä ihanasta tytöstä. Noin pienen lapsen olosta ja jaksamisesta.
Hoitotasapainosta.
Tulevaisuudesta.
Epäreilua. Se on niin äärettömän epäreilua että mun tekisi mieli itkeä.
Onneksi kohta on huominen. Se on varmasti jo parempi päivä.
Niin huomisilla on aina tapana olla.
Välipala. Kukkakaalia, herneitä, 1/2 omena, mustikka-pellavarouhe-banaanismoothie. HH 20
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti