Aamu on valoisa, pitkästä aikaa.
Ehkä juuri sen vuoksi olemme tänään niin ajoissa liikkeellä että tyttö saa kävellä itse tarhalle asti, tutkia tienvierustoja matkalla ja kertoa ajatuksiaan.
Ne jos mitkä ovatkin hauskaa kuunneltavaa.
Nauramme yhdessä ja ilmassa tuoksuu kevät.
Taidamme molemmat nauttia aamuisesta matkastamme yhtä paljon.
Arjen pienet onnenhetket, ne ovat juuri näitä;
Hetkiä jotka jäävät helposti huomaamatta ellei ole läsnä.
Ne ovat hetkiä ja tunteita jotka haluaisi tallettaa niin elävästi että voisi koska tahansa kokea ne uudelleen.
Hetkiä joiden ei haluaisi lipuvan ohi vaikka ne niin väistämättä tekevätkin.
Pienen pieniä arkisia hetkiä, kultaakin kalliimpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti