Kiireinen työviikko sai stopin kertaheitolla.
Täällä on sairastettu korvatulehdusta ja mahatautia.
On raahattu patjat olohuoneen lattialle ja linnottauduttu peittojen alle.
On katseltu piirrettyjä, syöty herkkuja ja juotu mehua.
Niin, herkkuja ja mehua ensimmäistä kertaa diagnoosin jälkeen. Muu ei mene alas ja joillain keinoin on pakko saada pidettyä sokerit normaalin rajoissa kun ei mikään pysy sisällä.
Normaalista luonteestani poiketen,olen ollut todella täsmällinen ja tarkka kaikessa; ruoka-ajat, annosten mittaaminen ja annostelut sekä ruokapäiväkirjan pitäminen, joten ehkä meille kaikille teki hyvää tällänen päivä kun peli vedetään poikki.
Ehkä eilinen opetti muakin ottamaan rennommin tämän kaiken suhteen ja toi varmuutta siitä että erikoistilanteistakin selvitään.
Tämän päivän jälkeen uskaltaudun haaveilemaan ensi talven matkasta lämpimään, eiköhän me uskalleta lähteä.
Ehkä mun omat ajatukseni ovatkin olleet ainoa rajoite elämälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti