Pieni iloinen matkalainen
ja viikko auringossa.
Mä en olis voinut kuvitellakkaan miten hyvin meillä reissu menee tuon pienen kahdenkuukauden ikäisen hymysuun kanssa. Putkeen nukuttuja öitä. Kellimistä rantatuolilla aurinkovarjon alla. Ensimmäinen kesämekko päällä. Päiväunia varjossa. Liian monta vietettyä tuntia turvaistuimessa. Hymyjä jokaiselle, joka vilkaisee.
Ystävällinen myyrä, siltä se näytti kun hymyili aurinkohuivinsa alta. Ja sillä nimellä me sitä kutsuttiinkin koko viikon ajan.
Millainen sitten oli Dubai pienen vauvan kanssa?
Mahtava. Mä stressasin etukäteen imetyksen sujumista, mutta täysin turhaan. Jokapaikassa oli lastenhoitohuoneita lyhyin välein. Muhkeita imetystuoleja ja siistejä vaipanvaihtopaikkoja siellä täällä. Mikä oli onni, koska tää neiti lähinnä raivostuu jo tuttipullon näkemisestäkin ja mä en itse mielelläni imetä kaikkien nähden edes huivi suojana, vaikka se maailman luonnollisin asia onkin.
Toinen mut yllättänyt asia oli siisteys. En ehkä koskaan oo ollut yhtä hyvinhoidetussa ja puhtaassa paikassa. En koko reissun aikana nähnyt roskan roskaa kaduilla, ja heti kun hiekalta astui rantakadulle, oli joku lakaisemassa jaloista karisseet hiekat pois näkyviltä. Näistä maisemista olikin aika masentava paluu arkeen, Helsingin likaisilla metroasemilla seikkaillen.
Ihmisten ystävällisyys jaksaa myös yllättää kerta toisensa jälkeen. Hymyt siellä täällä ja tuntemattomien ystävällinen lepertely vauvalle on jotakin, johon harvoin suomessa kohtaa. Ja reissussa sitäkin enemmän. Meidän allastyöntekijä muuten kertoi, että paikalliset pitävät alle kolmen kuukauden ikäisiä lapsiaan aamu- ja ilta-auringossa puolituntia kerrallaan. Näin vauvat kuulemma vahvistuvat ja kehittyvät nopeasti. Enkä epäile.
Myös lapsiperheiden huomioiminen Dubain lentokentällä oli ennenäkemätöntä. Molemmilla matkoilla jonot turvatarkastusten luo olivat mielettömät, mutta työntekijät bongailivat lapsiperheitä ja tulivat hakemaan suoraan jonojen ohi. Miten ihanan helpottavaa on, kun ei keskellä yötä tarvitsekkaan jonottaa pienen vauvan ja kolmevuotiaan kanssa keskellä tungosta.
Me lähdettiin reissuun kulkupelinä rattaiden runko ja turvaistuin. Mikä oli täysin oikea valinta kuljettaessa paljon takseilla. Ja musta tuntuu että nää molemmat lapset on viihtyneet vauvoina hereillä paremmin istuimissa, joista näkee ympäröiviä asioita ja pystyy seurustelemaan ihmisten kanssa. Tosin se istuin hajosikin sitten paluulennon aikana ruumassa..
Ja näiden neitien kanssa, juuri tuonne auringon alle mä lähtisin koska vain uudestaan.
Ja nyt me vedetään luistimet jalkaan ja lähdetään nauttimaan tän talven auringosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti