tiistai 31. tammikuuta 2017

Kaksi kuukautta.

Kaksi kuukautta.
Kaksi niin taianomaista.

Kun saisi säilytettyä jokaisen ilmeen ja hymyn. Tuhahduksen ja vauvantuoksun. Painettua ne niin tarkasti mieleen, ettei koskaan unohtaisi miltä se tuntui katsoa tuon pienen kasvavan.

Tai jos voisi jokainen päivä herätä niihin aamuihin, kun hymyillään nenä nenää vasten. Ja muistaa ne pienet sormet, jotka etsivät jotakin mihin tarttua. Pehmeistä pehmeimmän ihon ja maailman suloisimman pienen naurun. Uteliaat tähtisilmät.

Kaksi ensimmäistä kuukautta takana.  Ja miten paljon iloa ja onnea ne ovatkaan tuoneet mukanaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti