keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Erityisiä hetkiä.

Mua hymyilyttää tää kuva jotenkin erityisen paljon.
Osittain siksi että se ei ole mun ottama,
ja silti just sellainen millaisen olisin itsekkin ottanut.
Toiseksi siksi, että kaikki tässä on vähän vinksallaan
ja silti kuitenkin hyvin.
Vähänkuin elämäkin, useimmiten.


Päivät tuntuvat kiertävän samaa kehää. Herätys, aamupala, siivoamista, leikkimistä, imettämistä, ruoan laittoa, iltatouhuja, loputonta nukuttamista - uudestaan ja uudestaan. Kuulemma on tylsää kun mä vaan joudun imettämään, ja mä tiedän sen myös itse ihan liian hyvin. 

Silti useana iltana ennen nukahtamista noiden kahden pienen tytön välissä oon huomannut miettiväni sitä, kuinka ohikiitäviä hetket näiden kanssa onkaan. Kuinka lyhyt vilaus lapsuusvuodet on meidän elämästä ja miten erityiseksi se tekee nämä niin kovin tavalliset päivät. 

Mun tilaamat viimevuoden valokuvat putosi tänään postiluukusta. Illalla me juodaan lämmintä kaakaota ja järjestetään ne vajaa 900 kuvaa vuoden erityisistä hetkistä, otokset tavallistakin tavallisemmista päivistä kansioihin. Koska vaikka niitä ei voikkaan elää uudelleen, voi niihin aina palata. 

Ja hymyillä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti