perjantai 9. joulukuuta 2016

Suurinta onnea.

On etuoikeus kokea jotakin niin ihmeellistä 
ja kerrassaan ainutlaatuista,
kuin saada oma lapsi syliin ensimmäistä kertaa.

Pehmeä iho, kymmenen pientä sormea ja varvasta,
vauvan tuoksu, niin tutun näköinen ja tuntuinen,
pieni ja ihmeellinen.

On suurinta onnea saada rakastaa näin paljon.



Näissä ensimmäisissä viikoissa on jotakin taianomaista.

Ei vielä oikeastaan löydy edes sanoja, paitsi että ehkä tää aika on vielä parempaa kuin muistinkaan tai uskalsin toivoa. Saada olla lähellä ja tutustua toisiimme. Nuuhkia pehmeää ihoa, laskea varpaita ja sormia. Silittää silkkisiä hiuksia, kuunnella pientä tuhinaa, pitää sylissä ja halata varovasti. Ja jos nää hetket vain voisi tallettaa jonnekkin niin tarkasti ja elävästi, että voisi elää ne kerta toisensa jälkeen uudestaan, mä tekisin sen. 

On suurinta onnea olla tässä just nyt. On suurinta onnea saada rakastaa näin paljon.


2 kommenttia: