Eilinen.

Eilen, 

keskellä pimeintä marraskuuta,

me koristeltiin kuusi

ja laitettiin kotiin joulu.

Alettiin miettiä mitä annetaan lahjaksi muille;

koska sitä joulu on - antamista ja välittämistä. 

Aikaa yhdessä.

Viimeviikko oli kaikenkaikkiaan hyvä. Enkä voi lakata hämmästelemästä ihmisiä mun ympärillä; miten välittävää, suurisydämistä, upeata porukkaa vuosien varrella, eri elämänvaiheissa matkaan on tarttunut mukaan. 

Jos jotakin viimeiset kuukaudet on mulle alleviivanneet ja opettaneet, se on se, että ihminen tarvitsee ihmistä. Ja että joskus voi antaa itsensä olla muutakin kuin vahva - se on pelkästään tervettä. On uskallettava heittäytyä oman turvaverkon varaan hetkeksi, kerätä voimia ja taas jatkaa matkaansa - vahvempana. 

Viimeiset viikot on laittaneet mut myös miettimään sitä, osaanko mä itse olla muille sellainen ihminen ja osa katkeamatonta verkkoa. Ottamassa vastaan ja nostamassa ylös. Tukemassa ja antamassa aikaa. Ainakin mä haluan olla, tietoisemmin kuin ehkä koskaan.

Tästä viikosta tulee jännittävä. Päivä starttaa yliaikaiskontrollilla ja mahdollisessa käynnistyksellä, tai ainakin tiedolla päivästä, jolloin käynnistys tehdään - mitä luultavimminkin jokatapauksessa tälläviikolla. 

Ja mä en malta odottaa.