Raskausajan ruokavalio

Sillä mitä syö, on mieletön vaikutus kaikkeen; 

oloon, jaksamiseen, energiaan ja siihen miltä tuntuu - varsinkin näin raskausaikana.

Viime raskauden jälkeen mun ruokailutottumukset teki täyskäännöksen - luojan kiitos. 

Vielä muutama vuosi sitten söin nimittäin lähinnä eineksiä, muroja, leipää, mansikka-banaani jogurttia ja nuudeleita, pitäen niitä ravitsevina aterioina. Sen takia onkin hauskaa huomata, että vaikka kuluvan raskauden aikana oon syönyt täysin eri tavalla kuin edellisessä, kilot kerääntyy ihan samaa tahtia.  Tosin, olo on ihan erilainen - ja sehän se on mikä merkitsee!

Meillä päivät menee aikalailla saman kaavan mukaan ruokailun suhteen. Osansa siihen tuo luonnollisesti neidin diabetes, joka meillä varmistaa säännöllisen ateriarytmin, eli syömisen noin 3 tunnin välein- eikä muuten oo ollenkaan huono juttu!

Aamu starttaa jokaikinen päivä smoothiella; banaania, avokadoa, vadelmia, mustikoita,  minttua kaura-, pähkinä- tai täysmaitoa ja jos kaapista löytyy pinaattia tai muuta vihreetä. + lime/sitruunavedellä ja liian monella kupilla kahvia. 

Musta on jo ajatuksena ilahduttavaa tietää, että heti herättyä saadaan iso annos vitamiineja ja ravintoaineita päivään. Ja pakko myöntää, että oon tosi ilonen siitä, että pieni kolmevuotias osaa aamusmoothien lisäksi kaivata marjoja, pähkinöitä ja vihanneksia pitkin päivää.

Lounas ja päivällinen on myös päivittäin aika saman kaavan mukaisia, hyväksi todettuja helppoja arkiruokia pyöritellen, ehdottomasti tuoreista raaka-aineista koostuvia aterioita.  Uunikasviksia ja lohta. Riisiä ja haudutettuja vihanneksia, kanaa + kookosmaitoa. Keittoja eri versioina. Salaatteja. Höyrytettyjä vihanneksia. Ja jos ei vaan jaksa saattaa päivällisenkin korvata meillä iso smoothie.

Pyrin helpottamaan viikkoja tekemällä sunnuntaisin isoja satseja ruokaa valmiiksi. Ja vaikka nautinkin yli kaiken lounaalla ulkona syömisestä, on omat eväät viimeaikojen hektisyydessä olleet suuri ajan säästö, plus on kiva tietää mitä syö. 

Välipalat on mulle ehdottomia ja kulkee mukana - olipa millainen päivä tahansa tiedossa. Pähkinöitä, avokadoa, marjoja - työpäivän aikana yleensä aamulla keitettyjä kananmunia, hedelmä tai lautasellinen puuroa.  En voi tajuta miten oon aiemmin saanut itsestäni mitään irti ilman kunnon aamiaista tai välipaloja. Ja nykyään musta on tullut sellainen, nälkäisenä pirun kiukkuinen, joten ihan senkin vuoksi vannon välipalojen voimaan! 

Juon päivän aikana vettä älyttömän paljon. Muutenkin vähintään sen suositellun kolme litraa, mutta näin raskaana huomaa veden tarpeen olevan jossain ihan eri mittakaavassa - ja mikäli en oo pitänyt juomisesta huolta, huomaan sen hyvin nopeesti olosta. 

Illat meillä taas päätyy lähes poikkeuksetta isoihin puurolautasiin. Kaurapuuroa, chia-siemeniä, banaania ja kookosöljyä, tai neljänviljanpuuroa maidolla. Helppoa ja pirun hyvää.

Syödään siis ihan älyttömän yksinkertaisesti, joidenkin mielestä ehkä jopa tylsästi samaa perusrunkoa noudattaen - mutta ehdottomasti helposti ja meille hyväksi todetulla tavalla. 

Mulla on muuten hölmö tapa uusien reseptien kanssa; kun oon kokeillut uutta ruokaa onnistuneesti, voisin syödä samaa ruokaa vaikka viikon putkeen. Sen takia mm. koko heinäkuun ajan syötiin iloisesti kukkakaalisosekeittoa lähes päivittäin.

Ja vielä se herkuttelu, jota viimeisinä viikkoina on tullut tehtyä liikaakin. Kaikki leivokset, kakut, keksit ja suklaa on mun suuri heikkous. Ja raskausaikana salmiakki, josta en muuten niin välitä. 

Leivotaan kotona aika usein, se on kivaa yhteistä puuhaa - kuitenkin yrittäen korvata joitakin aineksia terveellisemmillä. 

Uskon kuitenkin siihen, että kun ruokavalio koostuu pääosin hyvistä, ravitsevista aterioista, ei herkutteluista tarvitse stressata turhaan.

Allekirjoitan täysin lauseen, jota kuulee usein sanottavan - että ihminen ei enää edes tiedä millä tavalla kehon pitäisi toimia, tai kuinka hyvä olon kuuluisi olla, jos ei kiinnitä mitään huomiota siihen, mitä syö ja milloin.

Nimittäin sillä, mitä syö ja kuinka kroppaansa ravitsee on mieletön merkitys niin omaan itseen, kuin vasta kasvavaan vauvaan ja ruokatottumuksiin, joita jo isompi lapsi omaksuu osaksi elämää. Ja voinkin sanoa olevani mielettömän iloinen siitä, että oon jonkun ihmeen takia tajunnut muuttaa omia ruokailutottumuksiani.