sunnuntai 25. syyskuuta 2016

32. Raskausviikko

Ja se päivä on täällä,
kun ei enää itse meinaa saada lenkkareita jalkaan,
ainakaan ilman tajutonta ähkimistä ja epämukavia asentoja. 



Tällä viikolla;

- Mieletöntä mahan kasvua ja painonnousua. Mua ihmetyttää, kuinka samanlailla kaksi ihan erilailla vietettyä raskautta voikin edetä. Ensimmäisellä kerralla liikunta oli nollissa ja ruokailut ihan eri mallilla. Silti paino nousee ja maha kasvaa täysin samaa vauhtia. Saa nähdä ehtiikö tässäkin raskaudessa kerääntyä kiloja se 30.

- Paljon ulkoilua ja syyssäästä nauttimista. On ihanaa, että sohvalle jumiutuminen ei oo ollut vaihtoehto näiden kuukausien aikana. Tai ylipäätään enään. Mä rakastan meidän pyöräretkiä neidin kanssa yhdessä. Varsinkin viikonloppuisin ja ajan kanssa; kävelylenkkejä ja puistoissa istumista.



- Totaalinen kyllästyminen raskaana olemiseen. Raskaus on järjettömän pitkä aika. Ja vaikka oonkin voinut ja jaksanut hyvin ajan juostessa hurjaa vauhtia, alkaa tää kömpelyys ja hitaus kyllästyttämään. 

- Jännitys. Jännittää tuleva. Eritavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Jännittää millaiseksi meidän perhe muovautuu. Oon niin tottunut meidän elämään tällaisenä. Millaista on olla kahden lapsen äiti? Mitä on edessä? Miten ehtii kaiken? Tuplaantuuko rakkaus ja riittääkö huomiota molemmille tasapuolisesti?



- Paljon paljon liikkeitä ja hikkaa. Eipä tarvitse huolehtia onko kaikki kunnossa näiden liikkeiden keskellä. Hassua, että mua ei yhtään huoleta tai pelota sekään sairastuuko tulevakin lapsi diabetekseen, tai vaikka sairastuisikin. Tuntuu, että muita ympärillä olevia se huolestuttaa paljon enemmän. Päinvastoin, tuntuu oudolta ajatus olla lapsen kanssa, jonka verensokereita ei tarvitse olla mittaamassa jatkuvasti. 

- Suurena helpotuksena puolikas lupaus siitä, ettei tätä raskautta annettaisi mennä yliaikaa. Neiti syntyi viisikiloisena kahden viikon yliaika käynnistyksen jälkeen. Ja luojan kiitos, vihdoin turhien sokerirasituksissa ravaamisten ja sata kertaa toistettujen pyyntöjen jälkeen sain neuvolassa pienen lupauksen siitä, että pääsisin ennen synnytystä koko arvioon, eikä tätä raskautta annettaisi mennä yliaikaa - ainakaan niin paljoa. 

4 kommenttia:

  1. Wau oliko esikoisellasi painoa 5 kg? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep - 4,9kg ja 56 pitkä 🙈 Vielä edellisenä päivänä ultrattiin kokoarvio maks. 3,5kg - ei sit ihan pitänyt paikkaansa :)

      Poista
  2. Onko hän nyt normaalia pidempi tyttö? :) synnytitkö ihan alakautta vai sektiolla?
    Mä oon nyt viikolla 26, toista myös odotan, esikoisen synnytys oli melko helppo niin kovasti toivon tämän olevan samanlainen!:)

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti on yhtä helppo edessä sit kun aiempi :) samaa jännitän 🙈 Meni kanssa synnytys tosi hyvin ja ilman mitään "toimenpiteitä" - ei tosiaan tiedetty etukäteen - toisaalta onneks että on noin iso, koska en olis uskaltanut synnyttää jos olisin tiennyt!
    Ja meillä tyttö kasvanut kokoajan pidempänä kun samanikäset - taitaa olla nyt 106cm pitkä 3,5 vuotias :) oliks sulla eka ihan "normaalimittanen"? :)

    VastaaPoista