maanantai 5. syyskuuta 2016

30. Raskausviikko

Tällähetkellä tää raskaus tuntuu ikuisuudelta,
aikakaudelta, joka ei koskaan lopu.

Käveleminen hitaalta,
hermot liian kireiltä 
ja nukkuminen parhaalta asialta maailmassa.



Tällä viikolla;

Kiirettä, onnistumisia ja ylpeyttä. Rakastan sitä, kun tietää antaneensa kaikkensa ja tehneensä parhaansa. Pienen paineen alla toimiminen on ehkä mulle tietyllä tapaa luontaista. Onnistumisia, helpottunutta oloa, hyvää fiilistä. Sellaista oloa, kun pitkän päivän jälkeen kotona ei voi olla hymyilemättä, ei voi korvata millään.

-Toinen sokerirasitus. Eikä vieläkään mitään ongelmaa. 

- Järkyttävää mahankasvua ja painonnousua. Kuuluu varmaan asiaan.. 

- Ikävä omaa oloa. Missä kaikki energiat on ? Surettaa, kun ei jaksa touhuta neidin kanssa samalla lailla kuin yleensä. Lyhyt kävelymatka kassin kanssa vaati päivän jäljiltä viisi pysähtymistaukoa. Pitäisi nähtävästi osata kuunnella enemmän omaa oloa. Tää väsymys ja huonovointisuus on vaan jotain niin vierasta - ja toivottavasti hyvin väliaikaista!


-Hyvää ruokaa ja ystäviä. Ei ehkä ole arvokkaampaa, kuin ihmiset, jotka on vuosien ajan kulkenut rinnalla. Hetket yhdessä, nauraminen, tulevan miettiminen - kultaakin kalliimpaa. Pitäis ottaa itselleen tätä aikaa paljon useammin.

-Nauramista neidin kanssa. Meillä on ollut pirun hauskaa. Iltajuttelut yläsängyn laidalta silitellen, uudet kirjat ja pelaaminen iltapalan jälkeen. Pitäisi muistaa nauttia nyt näistä hetkistä, kun pystyy antamaan jakamattoman huomion ja viettämään aikaa ihan kaksin.

-Hymyilyttää.  Luen vanhaa kalenteria, merkintöjä päiviltä täynnä odotusta. Onneksi on tullut kirjoitettua, niihin on hauska palata. Näillä samoilla viikoilla viime raskaudessa oon stressannut kaikesta. Siitä, osaanko olla äiti. Millaista on olla vauvan kanssa. Kuinka isokokoinen oon. Miten oon työssä, joka ottaa enemmän kuin antaa. Kuinka tulisin koskaan saamaan muuta työtä pienen lapsen äitinä ja ilman koulutusta. Mitä tekisin seuraavaksi. 

Hassua huomata, että niin se elämä vaan järjestyy ja kantaa. 
Löytää paikkansa ja uomansa,
kun luottaa ja on rohkea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti