Kun kaikki ympärillä on uutta,
jokainen asia tuntuu ihmeeltä ja huomaa pienet yksityiskohdat.
Kodikkaat kahvilat, kutsuvat terassit,
tunnelmalliset kadut.
Silloin hengittää ympärillä olevaa uudella tapaa.
Hymyilee hölmönä, ja imee inspiraatiota ympäriltä.
Käännellen päätään puolelta toiselle, haluten ikuistaa kaiken,
ettei vain mitään jäisi huomaamatta tai kokematta.
Tunne ainutlaatuisuudesta, joka kai arjessa liian usein unohtuu.
Kyky nähdä maailma ihmeenä,
kiinnittäen huomiota asioihin, jotka ehkä muuten jäisivät huomaamatta,
se on koukuttavaa.
Inspiroivaa, innostavaa ja ehkä jopa koskettavaa.
Musta taitaa tulla isona kaupunkilomailija. Niin paljon nautin reissusta.
Aamukävelystä tuntemattomilla kaduilla, seurana vain omat ajatukset.
Vaeltelusta ympäriinsä, vailla päämäärää.
Elämässä sille on usein liian vähän tilaa.
Olisin voinut viettää vielä päiviä niin.
Jotenkin irrallaan kaikesta, jossa muuten on niin kiinni.
Voisiko joinain päivinä päättää olla oman elämänsä turisti?
Katsoa asioita tuntemattoman silmin.
Ihmetellä onnistumisia ja aikaansaannoksia, tietämättä niiden tarkoitusta.
Vailla historiaa karsia turhaa ja olla huomaamatta epäolennaista.
Hymyillä hölmönä ja hypätä tuntemattomaan,
haluamatta jättää mitään kokematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti