lauantai 20. elokuuta 2016

Köpis, olit hyvä.



Mä haluan muistaa reissusta ne hetket, kun;

- Aamulla kaikki väsyneinä kokoontuneena innoissaan yhdessä lentokentälle. Helsinki-Vantaan vilinä ympärillä.  Drinksun sijaan mä juon kahvia, ja mietin miten hyvää elämä voi olla. 

- Kävelyä pitkin katuja. Naurua. Ajatuksia. Keskustelua, jolla on merkitys. Miten kaikki voikin tuntua hetken niin hyvältä.

- Lämmin ilta, kaikki kauniina. Lavalla esiintyjä, musiikkia ja riemuitseva yleisö. Miten satuttiinkin tänne just nyt. Tänä iltana. Elämä on tässä. 

- Tivolin valot illalla. Miten kaunista voikaan olla. Naurua. Voisipa tän jakaa jonkun kanssa, kävellä valojen alla ja halata. Kuiskata miten unohtumatonta hetki on.

- Kadut lähellä merta. Värikkäitä taloja, hymyileviä ihmisiä. Tunnelma, joka vie mukanaan.  Oon rakastunut tähän kaupunkiin. Naurua niin paljon, että se sekoittuu ilon kyyneliin. Aurinko iholla. Elämä on riemua.

- Veneretki auringonalla. Liian paljon ääntä meidän penkeiltä. Nämä ihmiset ympärillä, kultaakin kalliimpaa. 




- Kiitollisuus. Miten etuoikeutettua on, kaikkien elämän myrskyjen keskellä saada olla tässä ja nyt. Tärkeiden ihmisten ympärillä. Halata. Nauraa. Hymyillä. 


Köpis, olit hyvä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti