Tänään.
Tänään niinkuin niin monena muunakin päivänä, aamu alkoi kiireen keskellä, tosin omasta syystämme.
Et olisi halunnut millään nousta,
en minäkään.
Jäimme aivan liian pitkäksi aikaa makoilemaan lämpimän peiton alle, toisillemme hymyillen ja aamulle nauraen. Pyydät kutittamaan jo valmiiksi kikattaen. Olet ihana.
On jo kiire, kuten nykyään aina aamuisin. Koitan pukea päälle samalla kahvia hörppien.
Etsin vaatteesi ja pyydän kymmenellä eri tavalla sinua pukeutumaan. Juokset karkuun, kiljuen samalla Ota kiinni ja pysähdyt nauramaan. Niin teen minäkin. Toivotonta.
Aina myöhässä, jokapaikasta, mietin kun juoksemme aamun pimeydessä kohti päiväkotia.
Miksi aika kuluu aamuisin niin nopeasti?
Pusut ja halit, näytetään käsillä toisillemme kuinka paljon rakastetaankaan. Minä sinua ja sinä minua. Heipat ja kohti päivän touhuja.
Juoksen bussiin, ne ovat aina myöhässä, kuten minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti